”Turku on kuin ulkomaa kotimaassa”

Mitä tapahtuu, kun itäsuomalainen pariskunta repäisee ja suuntaa eksoottiselle minilomalle länteen? Ainakin tyynyt, aikamatkailu ja James Bond -tunnelmat liittyvät tapaukseen.

Jaa sivu

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Turku. Hetkinen... Siellä on se joki.

Osapuilleen näillä taustatiedoilla buukkasimme viikonloppuloman kaupungin parhailla jokinäkymillä varustettuun hotelliin, Radisson Blu Marina Palaceen. Päätöksen sinetöi maininta siitä, että talossa on majaillut myös liuta valtionpäämiehiä Ruotsin kuningasparista lähtien.

Mainio valinta meiltä ja Bernadotteilta. Hotellihuoneen maisemaa voi Kallen ja Silvian kunniaksi kuvailla sanalla härlig – edessä lepäävät jokilaivat, Engelin suunnittelema observatorio, kaupunginteatteri, Samppalinnan maauimala, Wäinö Aaltosen taidemuseo ja peräti kolme Aurajoen ylittävää siltaa. Hieman tiirailemalla alajuoksulla näkyy vielä kapistuksia, jotka Google paljastaa Föriksi ja Suomen Joutseneksi. Mutta miksi ihmeessä katselen niitä yhä ikkunasta, kun voisin olla jo paikan päällä? Nyt ulos.

Missä se Funikulaari luuraa?

Ensitöiksemme kiiruhdamme poikaystävän painostuksesta Föri-kaupunkilautan kyytiin – miehet ja vimpaimet, tiedätte kyllä. Jo 1904 käyttöön otettu lautta on ilmeisesti maan vanhin jokapäiväisessä ammattiliikenteessä oleva kulkuneuvo ja sinänsä viehättävä vekotin, mutta tässä tapauksessa koen sen lähinnä hidasteeksi minun ja toivekohteeni välissä. Haluan nimittäin Funikulaari-ajelulle.

Haminan lipputankofarssia seuranneena tunnen jo valmiiksi suurta sympatiaa Turun Funikulaaria kohtaan. Onneksi Kakolanmäelle kiidättävä rinnehissi osoittautuu toimintakuntoiseksi, vakaaksi ja vielä hämmästyttävän tyylikkääksi. Niin ja ilmaiseksi! Kaiken kukkuraksi matka herättää molemmissa vahvoja James Bond -fiiliksiä. Montakohan kierrosta peräkkäin tällä kehtaa ajella?

Seuraava pysäkki: Pariisi

Agenttiseikkailun jälkeen on aika katsastaa Turun linna. 1600-luvun elämää valottavassa Muutama sananen naisista -näyttelyssä vahvistuu yksi asia: ennen ei todellakaan ollut kaikki paremmin. Historiaa huokuva linna sisäpihoineen on kuitenkin vaikuttavinta, mitä olen aikoihin nähnyt. Voi onko meillä Suomessa tällaistakin? Tunnen matkustaneeni paitsi kilometreissä, myös vuosisadoissa.

Ei ihme, että tuttavani totesi Turun olevan ”kuin ulkomaa kotimaassa.” Harvinaisen totta.

Teleportattuamme itsemme takaisin nykyaikaan oli tullut hämärää ja huomaamme päätyneemme Pariisiin. Siltä Turku jokivarren iki-ihanassa iltavalaistuksessa ainakin erehdyttävästi näyttää. Ei ihme, että tuttavani totesi Turun olevan ”kuin ulkomaa kotimaassa.” Harvinaisen totta.

Jotta muistaisin olevani Suomen kamaralla, johdatan meidät Marina Palacen Grill it! -ravintolaan ja tilaan poroa. Ikkunapöytä lähes Aurajoen partaalla, otaksuttavasti Etelä-Suomen oivallisin tarjoilija ja aidossa puuhiiligrillissä juuri sopivaksi paistettu pihvi. Nuoriso sanoisi ehkä 5/5, minä sanon täydellistä. Eikä siinä kaikki. Jälkiruoaksi luvassa on vielä jännittäviä sänkykamarikokeiluja.

Heti luuli, kumihuuli

Sänkyseikkailut liittyvät tietenkin Marina Palacen hulppeaan tyyny- ja peittovalikoimaan, jonka hotelli tarjoaa kaikille vierailleen. Innostun unimenusta miltei yhtä paljon kuin Funikulaarista, ja tilaan testailtavaksi koko kattauksen. Itä vaikenee, hyvää yötä.

Vielä muutama piste lännelle

Ennen kotiin lähtöä ehdimme ihastella vielä monia juttuja. Kuten:

  • Hotelliaamiaisella toiveiden mukaan tehtäviä munakkaita
  • Joulurauhaparveketta (söpö, mutta näyttää telkkarissa isommalta)
  • Jokivarren pullantuoksuista Cafe Art -kahvilaa
  • Hotellin ala-aulan huimaa marmoriportaikkoa

Kiitos, Turku.
​​​​​​​Olit meille ihana – ja tunnuit juuri sopivasti eksoottiselta.


Varaa huone Marinasta:

Jutun yhteistyökumppanina TOK.

Teksti Sari Kelkka. Video Kim Allen-Mersh

Julkaistu | Päivitetty