Kummitustarinoita Turusta

Jaa sivu

Uskotko kummituksiin? Tämän jutun jälkeen saatat uskoakin. Päätimme nimittäin lähestyä vanhan pääkaupunkimme tunnettuja paikkoja hieman erilaisesta kulmasta ja ottaa selvää, missä kummittelee ja miksi.
Olkaa hyvä ja kauhistukaa.

Turun Linna

Ketään ei ehkä yllätä, että Turun Linna on kohteistamme ensimmäinen.
Linnasta riittää niin karmaisevia tositarinoita kuin kummitusjuttujakin. Ei mikään ihme siis, että linnassa on järjestetty myös opastettuja kauhukierroksia jo useamman vuoden ajan. Kaameat tarinat ovat kiehtoneet ihmisiä niin, että "Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia" -kierrokset on myyty nopeasti loppuun joka vuosi. 

​​​​​​​Jollet itse ole vielä kauhukierrokselle päässyt, niin nyt tarkkana – tässä saat pienen maistiaisen linnan herkullisista jutuista.

Turisti oli tyrmään johtavien portaiden kohdalla tuntenut jonkun napanneet häntä jalasta ja estänyt liikkumasta eteenpäin.

Päälinnan vanginvartijan huone ja sen yhteydessä sijaitseva Jaakko Ilkan tyrmä ovat paikkoja, joissa useampikin on kokenut sykettä nostattavia hetkiä. Kymmenisen vuotta sitten japanilainen turisti oli siellä kysynyt oppaalta, josko huoneessa on havaittu henkiä. Turisti oli tyrmään johtavien portaiden kohdalla tuntenut jonkun napanneet häntä jalasta ja estänyt liikkumasta eteenpäin. Karmivaa – eikö? 

​​​​​​​Samaisessa huoneessa oli siivooja vuosia aiemmin nähnyt pienen miehen kävelleen tyrmän portaita alas ja kadonneen jäljettömiin. Ensin juttua ei uskottu, mutta saman havainnon teki myöhemmin myös linnan vahtimestari. 

​​​​​​​Kummallisia sattumia on tapahtunut myös muualla linnassa. 

Sekä keskiajan vierastuvassa että keskiaikaisessa Kuninkaansalissa työntekijät ovat törmänneet vaeltavaan naiseen, joka katoaa mystisesti pylvään taakse. Kaksi opasta taas koki hämmentävän hetken Kirjurintuvassa. He olivat juuri kertomassa kierrättämälleen ryhmälle, kuinka kirjurit olivat käyttäneet kruunun rahoja omiin menoihinsa, kun yhtäkkiä alkoi kuulua vanhojen sivujen kääntelyn kahinaa. Oppaat olivat hämmentyneitä siinä missä ryhmäkin. 

​​​​​​​Kierroksen päätteeksi ryhmäläiset olivat kiitelleet oppaita hyvästä äänitehosteyllätyksestä. Kiitos olisi pitänyt osoittaa kuitenkin ehkä jollekin aivan eri henkilölle. Mutta kenelle – edesmenneelle tilintarkastajalle kenties? 

Brinkhallin kartano

Kakskerran saaressa sijaitseva Brinkhallin kartano on tullut monelle tutuksi Hovimäki-sarjasta sekä Käsky-elokuvasta.

Kakskerran saaressa sijaitseva Brinkhallin kartano on tullut monelle tutuksi Hovimäki-sarjasta sekä Käsky-elokuvasta, sillä kartano tiluksineen on toiminut molempien kuvauspaikkana. Nykyään kartanon omistaa Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö, joka ylläpitää ja jakaa alueen arvokasta historiaa. 

​​​​​​​Mutta entäpä ne kummitusjutut?

​​​​​​​No, huhujen mukaan Brinkhallin kartanossa on vielä ihan 
lähiaikoinakin kuultu kummallisia ääniä kuten aavemaista puheensorinaa ja kummallista soittoa, joiden lisäksi myös ovet ovat lukkiutuneet itsestään ja valot välkkyneet omia aikojaan. Jos tämä ei vielä vakuuta, niin onpa kartanon omenatarhassakin nähty leijailevan vaalea naisen hahmo.

Myös kartanon entisessä puutarhurin työsuhdeasunnossa sanotaan kummittelevan. Yksi kartanon puutarhureista on tarinoiden mukaan hirttäytynyt rakennuksen vintille ja jäänyt kummittelevaan taloon. Aavemaiseksi mysteeriksi on jäänyt myös lapsen luuranko, joka löydettiin korjauksen yhteydessä toisen kerroksen lastenhuoneen lattialautojen alta. Samaisen lastenhuoneen ikkunassa oli ennen luurangon löytymistä nähty leijailevan aave.

​​​​​​​Kartanon pihapiiristä voi bongata myös Suomen suurimman mustaseljan, jonka uskotaan karkottavan kummituksia – liekö puu kasvanut syystäkin niin suureksi?

Louhisaaren kartanolinna

Louhisaaren kartanolinna kohoaa jylhänä lähes kolmen kilometrin mittaisen puukujan päässä. Maskussa sijaitsevalla kartano tunnetaan parhaiten marsalkka C.G.E Mannerheimin synnyinkotina, mutta linnalla on taustallaan myös toinen historia, joka pitää sisällään karmaisevia kertomuksia oudoista askeleista, aavemaisista koputuksia ja mystisesti paikkaansa vaihtavista esineistä…

Ennen Mannerheimin sukua Louhisaaressa vaikuttivat Flemingit, jotka tunnettiin varsin temperamenttisesta perimästään. Viimeiseksi rikkaaksi Flemingiksikin kutsuttu Herman Claesson Fleming oli tarinoiden mukaan mustasukkainen ja kiivas mies, jonka kerrotaan teljenneen vaimonsa komeroon lähtiessään matkoille. Palvelijoiden oli määrä pitää sinä aikana komeroon lukittu vaimo ravittuna. Eräänä epäonnisena kertana Herman unohti kuitenkin mainita palvelijoilleen vaimon olevan komerossa, ja vaimo kuoli janoon ja nälkään. Karmaisevan kohtalon kokeneen rouvan hengen sanotaan yhä olevan läsnä linnassa ja sen puutarhassa.

”Eräänä epäonnisena kertana Herman unohti kuitenkin mainita palvelijoilleen vaimon olevan komerossa, ja vaimo kuoli janoon ja nälkään.”

Samaisen Herman Flemingin kerrotaan piinanneen myös toista vaimoaan kiduttamalla tätä Pirunkammariksi kutsutussa huoneessa. Siellä ei moni halua yöpyä, sillä öisin huoneessa on kuultu raskasta hengitystä, kolahduksia sekä valittavaa ääntä paksun pilarin sisältä. Vaikeroivan äänen on oletettu kuuluvan Herman Flemingin piinaamalle vaimolle, jonka aviomies lopulta muurasi elävältä Pirunkammarin pilariin.

​​​​​​​Louhisaaren linnan kertomuksiin pääsee parhaiten eläytymään linnan omilla fiktiivisillä kummituskierroksilla. Kierroksia järjestetään syksyn pimeydessä – lisätietoa saat nettisivuilta.

Park Hotel

Puolalanpuiston laidalla sijaitseva Park Hotel on majoittanut Turun matkalaisia vuodesta 1984 lähtien. Persoonallinen kivirakennus on historiansa aikana toiminut myös telakanjohtaja John Edward Eagerin huvilana, Turun Marttayhdistyksen talouskouluna sekä myöhemmin vielä rohdoskauppana.

Park Hotel on tunnettu omaperäisestä sisustuksestaan sekä höyhenpukuisesta harmaapapukaija Jaakosta, joka ottaa vieraita vihellyksin vastaan hotellin aulassa. Huhut kuitenkin kertovat, että Jaakon lisäksi hotellissa saattaisi asustella aavekin. Hotellissa on kuultu mm. outoja koputuksista ja mystistä kavion kopsetta pihamaalta… 

Ovatko yövahtien väsyneet silmät tehneet temppujaan, vai onko kyseessä sittenkin ollut pikkupurtavaa kaivannut herra Eager?

Kuka hotellissa sitten kummittelee? Sitä ei osata suoraan sanoa, mutta on epäilty, että henki voisi olla edesmenneen talonomistajan, herra Eagerin. Useampikin yövahti on nähnyt sivusilmällään hotellien hissien yläpuolella olevassa tarkistuspeilissä vilahtavan tumman, leveälieriseen hattuun sonnustautuneen hahmon, joka on kulkenut hotellin sivuoven suunnalta keittiöön. Ovatko yövahtien väsyneet silmät tehneet temppujaan, vai onko kyseessä sittenkin ollut pikkupurtavaa kaivannut herra Eager?

​​​​​​​Hämmennystä herättänyt tapahtuma kävi myös eräälle hotellivieraalle. Vieras oli ollut huoneessaan ja kuullut oveltaan selvän koputuksen. Oven takana ei kuitenkaan ollut ketään. Kun vielä kolmannellakin koputuskerralla käytävä oli tyhjä, hotellivieras tuli tuohtuneena ihmettelemään vastaanottoon, että kuka hänen kustannuksellaan oikein leikkii. 

​​​​​​​Jos kyseessä oli tosiaankin aave, niin huumorintajua hengeltä ainakin löytyy.

Jutun yhteistyökumppanina Turun kaupungin kulttuuritoimi.
Teksti Stina Frimodig. Kuvat ja video Kim Allen-Mersh.

Julkaistu | Päivitetty