Pyhän Olavin merireitti: hitaasti kiiruhtavan taivas

Alkukesä oli kulunut kirjoituspöydän ääressä, mutta nyt työt oli tehty ja pää kaipasi kipeästi tuuletusta. Pakkasimme reppuihin eväät, vaihtovaatteet ja lomalukemista. Sitten lähdimme parin päivän pikavaellukselle saaristoon.

Jaa sivu

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

NOSTETAAN KÄDET SUORAKSI ETEEN. Suunnitelma oli väljä, niin kuin lomalla pitääkin. Seurailisimme aluksi uutta Pyhän Olavin merireittiä niin kauan kuin se meille sopisi ja poikkeaisimme siltä sivupoluille, jos ruoan tai yösijan saaminen sitä edellyttäisi.

Varsinainen vaelluksemme alkoi Paraisten ja Nauvon väliseltä lautalta. Reitillä liikennöivä Elektra toimii sähköllä, joten kyyti on sekä äänetöntä että päästötöntä niin kuin luontoretkelle sopiikin. Nousimme linja-autosta ja leppeänä puhaltava merituuli teki hetkessä tehtävänsä. Kun keula kolahti laituriin, meillä oli kiljuva nälkä.

Haimme sataman kioskista kahvit ja sämpylät. Ulkopöytään istahtaessamme kohtasimme ensimmäisen kollegan. Maria oli tukholmalainen ja innokas kävelijä. Kesälomaa suunnitellessaan hän oli törmännyt netissä Pyhän Olavin merireittiin ja päättänyt tällä kertaa kävellä Turusta Ahvenanmaan kautta Tukholmaan. 

– Ensi vuonna sitten Trondheimiin, Maria huikkasi heilauttaessaan rinkan selkäänsä. Toivottelimme hyvää matkaa ja ihailimme hetken vetävää askellusta, joka vei uuden tuttavamme pian näkymättömiin.

MEILLÄ EI OLLUT KIIRETTÄ. Annoimme päivän paistaa ja aamupalan asettua ennen kuin lähdimme eteenpäin.

 

 

 

 

Ensimmäiset kilometrit jouduimme kävelemään maantien laitaa. Liikenne oli vilkasta, mutta yhteispelillä siitä selvittiin. Autoilijat tekivät auliisti tilaa, ja jos se ei vastaantulijoiden takia onnistunut, me väistimme kiltisti kauas pientareen puolelle. Tunnelman leppoisuutta kuvastaa varmasti parhaiten se, että meiltä kysyttiin peräti kahdesti, halusimmeko kyydin. Kieltäydyimme kohteliaasti ja saimme vastaukseksi iloisen kädenheilautuksen. Tack å hej!

 

 

 

 

Tunnin taivalluksen jälkeen poistuimme pääväylältä pienemmille teille. Kun liikenteen äänet jäivät taakse, huomasimme jälleen, miten luonnossa liikkuminen hellii kaikkia aisteja.

 

 

 

 

 

 

 

MAISEMAT OLIVAT TIETYSTI OMA LUKUNSA. Riukuaidoilla rajatut peltoaukeamat, tuulen tuivertamat saaristomännyt, auringossa kimaltelevat merenlahdet ja sinisellä taivaalla seilaavat poutapilvet olivat kuin suoraan Maamme-kirjasta.

Äänimaailmakin oli kunnossa. Linnut lauloivat, lehmät ammuivat, jossakin haukkui koira ja tuolla kumahteli halkokirves.

Yllättävin havainto oli ahomansikoiden tuoksu. Se hiipi neniimme niin vaivihkaa, ettemme heti edes ymmärtäneet, mistä oli kyse, vaan katselimme hölmistyneinä toisiamme. Täällä tuoksuu ihan mansikoille. Tietenkin tuoksuu, kun tien vieret ovat niitä punaisenaan.

"Huomasimme jälleen, miten luonnossa liikkuminen hellii kaikkia aisteja."

Voi miten hyviltä ne maistuivatkaan. Ja niin maistuivat myös mustikat ja vadelmat, joita myöhemmin löysimme.

Tuntoaistin tärkeydestä – se muuten on aisteistamme tärkein, sillä ilman sitä ihmiskuntaa ei taitaisi olla olemassakaan – saimme muistutuksen kymmenen kilometriä käveltyämme. Päkiöiden kuumotus kertoi, että liian pitkään helppoa elämää viettäneet jalkamme kaipasivat huomiota. Hyvä keino välttää rakot ja hiertymät on vaihtaa silloin tällöin jalkineita. Niinpä riisuimme vaellussandaalit, kiskoimme jalkoihimme lenkkarit ja taas mentiin.

Suunnistaminen oli helppoa, sillä Pyhän Olavin merireitti on hyvin merkitty. Risteyksissä on pienet mutta selkeät opasteet, jotka kertovat, mihin suuntaan matka jatkuu. Suorilla osuuksilla kulkijan uskoa sentään koetellaan, sillä niillä viittoja on harvemmassa. Lopulta niilläkin silmä lopulta poimii tienvarren puusta tutun punavalkoisen ristitunnuksen ja kaikki on taas hyvin.

Maasto ja tiestö oli vaihtelevaa — metsiä, mäkiä, siltoja, salmia, rantoja, raitteja ja polkuja sopivina annoksina niin että mielenkiinto pysyi koko ajan yllä.

NELJÄ TUNTIA VAELLETTUAMME TULIMME KIRKONKYLÄÄN. Hiljaisten metsämaisemien jälkeen Nauvon hulina tuntui suorastaan häkellyttävältä. Ihmisiä, kahviloita, markkinakojuja, naurua ja elämää oli enemmän kuin Helsingin kauppatorilla.

 

 

Meille meininki sopi. Kahvihammastakin kolotti, joten istahdimme hetkeksi sopivalle terassille katselemaan vierassataman vilinää. Voimien palattua teimme pikapäätöksen ja vuokrasimme pariksi tunniksi kanootit. Matkaa kortteeriin oli enää viisi kilometriä, joten aika riitti hyvin pieneen meriseikkailuun. Kauas emme meloneet, mutta lähirantojenkin koluaminen antoi hyvän kuvan siitä, miltä saaristo näytti aalloilta katseltuna.

 

 

 

Ensimmäiseksi yöpaikaksi olimme varanneet huoneen Hotel Stallbackenista. Suihkun ja päivätirsojen jälkeen marssimme ravintolaan nälkäisinä kuin Puolan sudet. 

Illallinen tarjoiltiin terassilla. Helteinen päivä kääntyi lämpimäksi illaksi, ja laskeva aurinko sai ympäröivät pellot hehkumaan kullankeltaisina. Ihailimme lähistöllä aterioivaa kurkipariskuntaa, söimme pitkän kaavan mukaan, ja kymmeneltä huoneemme täytti jo tasainen tuhina.

Aamupalan jälkeen heitimme reput jälleen pykälään ja lähdimme kohti Korppoota. Olimme Nauvosta lähtiessämme poikenneet pois Pyhän Olavin reitiltä ja jatkoimme nyt omia polkujamme. Kolusimme pikkuteitä, söimme marjoja tienposkesta, ihailimme maisemia ja puhuimme maailman menosta.


  • Katso ihmeessä myös tämä: Saariston Rengastie

    Saariston Rengastie on virallinen matkailutie, jonka voi kulkea polkupyörällä, skootterilla, autolla tai vaeltamalla. Valittavana on kaksi eri pituista reittiä. Matkan varrelta löytyy nähtävyyksiä ja tietenkin sitä aitoa saaristolaistunnelmaa. On rantavajaa, puusaunaa, siltoja, lauttaylityksiä ja saaristolaislimppua. Majoitus- ja ruokapaikkoja on auki ympäri vuoden.

    Lue lisää: saaristonrengastie.fi

    Saariston Rengastie ~ 250 kilometriä Turku–Parainen–Nauvo–Korppoo–Houtskari–Iniö–Kustavi–Taivassalo–Askainen–Merimasku–Naantali–Turku

    Pieni Rengastie ~ 100 kilometriä Turku–Parainen–Nauvo–Seili–Hanka–Rymättylä–Naantali–Turku


KÄVELLESSÄ ON MUKAVA JUTELLA. Hiljaiset hetket eivät tunnu painostavilta, joten keskustelusta tulee rentoa ja pakotonta. Omat ajatukset voi kypsytellä lauseiksi kaikessa rauhassa, eikä vastaustenkaan tarvitse tulla kuin apteekin hyllyltä. Aikaa on. Se mikä kotona pannaan kuntoon viidessä minuutissa, hoidetaan vaelluksella viiden tunnin sananvaihdolla.

Olimme lähteneet matkaan aikamoisella äkkipäätöksellä, emmekä todellakaan olleet tien päällä yksin. Rengastie houkuttelee saaristoon vuosi vuodelta enemmän matkailijoita, ja se näkyy majapaikkojen suosiossa. Meille kävi suorastaan käsittämättömän hyvä tuuri, sillä saimme yösijan juuri sieltä mistä halusimmekin – tai ainakin aivan sen naapurista.

 

 

Hyvän ruuan ystävinä olimme valinneet toisen päivämme määränpääksi ravintola Back Pocketin. Sen yhteydessä toimiva Hotel Nestor oli valitettavasti täynnä, mutta onneksi parin sadan metrin päässä toimivasta Faffas B&B:stä löytyi mukava kahden hengen huone. Talo oli kodikas ja siisti, joten kaikki hoitui lopulta paremmin kuin hyvin.

 

 

 

"Hyvän ruoan ystävinä olimme valinneet toisen päivämme määränpääksi ravintola Back Pocketin."

Back Pocket oli maineensa veroinen. Ehdimme ravintolaan juuri sopivasti lounaalle, ja sen syötyämme kiitimme onneamme, ettei majapaikkamme ollut sen kauempana. Täydellä vatsalla kahdessasadassa metrissäkin oli tekemistä. Perille kuitenkin päästiin, ja lopun päivän vietimme Faffasin puutarhassa lueskellen, torkkuen ja lounasherkkuja sulatellen. 

KUN ILTA KOITTI, RUOKAHALU OLI PALANNUT. Kävelimme uudelleen Back Pocketiin, eikä sen keittiö pettänyt tälläkään kertaa. Pinkeinä kuin puutiaiset tallustelimme kesäyössä kämpille.

Aamiaisen jälkeen oli aika suunnitella kotiinpaluuta. Aivan suorinta tietä emme halunneet Turkuun mennä, vaan päätimme kävellä vielä Korppoon kirkolle, aamu kun näytti kauniilta ja aikaakin oli. Maleksimme vajaata kymmenen kilometrin matkaa yli kaksi tuntia, mutta lopulta olimme perillä. Haimme kaupasta evästä ja nousimme linja-autoon.

  • Toinen mainio valinta fillaristille: Rannikkoreitti

    Rannikkoreitti on kaunis pyöräreitti, joka kulkee Saa­ristomeren, Teijon sekä Tammisaaren saariston kansallispuistojen kautta. Reitin varrelle osuu joukko must see -paikkoja kuten Bengtskärin majakkasaari, Högsåra, Rosala ja Örö sekä idylliset ruukkialueet Taalintehdas, Mathildedal ja Kirjakkala.

    Mikäli et omista polkupyörää, voit vuokrata sellaisen matkan varrelta. Pyörän voi ottaa käyttöön yhdeltä paikkakunnalta ja palauttaa toiselle. Voit siis tulla paikalle vaikka autolla ja pyöräillä vain haluamasi matkan. Reitti on pituudeltaan noin 200 kilometriä, josta yhteensä 35 kilometriä kuljetaan lautoilla.

    Tutustu paremmin: rannikkoreitti.fi

TUTUSTU REITTIIN JA SUUNNITTELE OMA MINDFULNESS-MATKA:

Teksti Jari Salonen. Video Kim Allen Mersh.

Julkaistu | Päivitetty