Kahdeksan käsin poimittua suosikkia saaristosta

Saarten lukumäärällä mitattuna Turun saaristo on maailman suurin, mutta siitä ei kannata häplääntyä. Tässä on kahdeksan poimintaa, joista aloittaa tutustuminen.

Jaa sivu

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Bengtskär – Pohjolan mahtavin majakka

Tuntuu aika vinhalta, kun näkee pelkkää merta joka puolella. Jalkojen alla on 1,8 miljardia vuotta vanhaa kiveä, joka muovautui jääkauden vieraillessa samalla paikalla n. 11 500 vuotta sitten. Kaiken lisäksi edessä komeilee harmaankivinen rakennus, joka on samalla karu ja äärimmäisen kaunis.

Ollaan Bengtskärillä, umpikivisellä luodolla, jota voisi sanoa Suomen eteläisimmäksi matkakohteeksi. Luodolla ei kasva yhtään puuta ja ruohikkoakin löytyy vain muutama neliö. Mutta jos muualla on kosolti, miksi täällä pitäisi olla? Ulkosaariston aallokosta päänsä nostava Bengtskär on näyttävä näky. Kalju sopii sille.

Sen lisäksi, että itse saari on kummallinen ja kunnioitusta herättävä, voi sille pystytettyä kivihökötystä luonnehtia vähintäänkin samoilla kohteliaisuuksilla.

Bentgskärin majakka on Pohjoismaiden korkein. Noin 52 metriä graniittia ja tiiltä kasattuna keskelle avomerta aiheuttaa pieniä vilunväristyksiä. Majakka rakennettiin vuonna 1906, sillä ympäröivä meri oli nielaissut jo liikaa ihmishenkiä haaksirikkojen seurauksina. Käyttöaikanaan se toimi oppaana ja levähdyspaikkana merekulkijoille. Kieltolain aikana sen kautta taisi lipsahtaa muutama pullo viinaakin. Sotien pauhussa sitä puolestaan moukaroitiin jos milläkin haubitsilla, mutta niin se vain piti pintansa. Ja niin, nyt täällä on hotelli ja ravintola.

Saarella voi siis viettää yön joko yksin tai kaksin, pienellä tai isolla porukalla. Jos suunnittelet päiväretkeä, kannattaa kahvilan ja muiden palveluiden aukioloista varmistua Bengtskärin nettisivuilla. Yöpyjille suositellaan täyshoitoa, johon kuuluu aamiainen, saaristolaisbuffet, kahvi, sekä illallinen. Yövierailla on perinteisten majoituspalveluiden lisäksi käytössään myös piharakennuksen sauna. Ja vaikka pesuvetenä käytetään sadevettä, maksuvälineenä toimii yleisimmät pankki- ja luottokortit.

Luonnollakin on omat ässänsä, joita se heittelee hihastaan tuon tuosta. Sen kun ottaa kengät pois ja katselee ympärilleen. Auringon kuumentama graniitti kipristelee terapian tavoin jalanpohjissa ja vesi näyttäisi olevan kirkkaampaa kuin Itämeressä on normaalisti tottunut näkemään.

Bengtskäriin pääsee joko omalla veneellä tai vuoroveneellä mantereen puolelta. Lähtöpaikkoina toimii Kasnäs sekä Hanko ja omaan tarkoitukseen sopivin kannattaakin käydä tarkistamassa kohteen nettisivuilta.

www.bengtskar.fi
​​​​​​​

Örön linnakesaari – sota ja luonnonrauha samassa paketissa

Örö on tahallaan säilytetty ja hyvin pidetty salaisuus Turun saaristossa.

Aina 1900-luvun alkuun asti laidunmaana toiminut saari sai maantieteellisten ominaisuuksiensa ansiosta raskaan taakan kannettavakseen – se linnoitettiin sotilaskäyttöön. Juuri tuo kohtalo on kuitenkin tehnyt saaresta täysin ylivertaisen, kun puhutaan Suomen luontokohteista.

Puolustusvoimien maankäyttö on perustunut muihin kuin suoraan luontoon kohdistuviin seikkoihin. Tämän ansiosta luonto on saanut kehittyä ja säilyä, toisin kuin siviilialueilla, missä kuka tahansa voi kulkea ja rakentaa missä huvittaa.  Täällä tavataan paljon lajeja, joita ei esiinny missään muualla, ja lajikanta on jopa monimuotoisempi kuin naapurimaissa.

Lintujen muuttoaikoina saari on arvatenkin bongareiden suosiossa, kesäisin se täyttyy perhosharrastajista. Örö onkin Suomen lajirikkain alue yli 250 uhanalaisella tai silmälläpidettävällä lajillaan. Luonnonoikkujen lisäksi saari vilisee kettuja, jäniksiä ja fasaaneja, eikä ole ihme sekään, jos vastaan kävelee hirvipariskunta tai sinkkupeura.

On vaikea kuvitella, että kaiken keskelle on piilotettu valtava linnakejärjestelmä. Saaren poikki kulkevien hiekka- ja kiviteiden mukulat ovat nähneet jos jonkin parin maiharinpohjia. Huomaa kyllä, että saarella on todella varauduttu siihen kuuluisaan kaikkein pahimpaan. On vallihautaa ja bunkkeria. Elokuvistakin tutut panssariesteet on jätetty rannalle muistuttelemaan tosiseikoista ja tykkien halkaisijat ovat sellaisia, ettei niistä saa edes käsiään ympäri.

Mutta! Mikä parasta, kaiken tämän ylenpalttisen kontrastin keskellä voi nykyään viettää huoletonta aikaa. Mieli tulee kylläiseksi jo pelkästä katselusta, mutta löytyyhän täältä paljon tekemistäkin, kuten länsirannan 4 kilometriä pitkä hiekkaranta, joka kasvaa vain Örölle ominaista merikaalia. Kyllästy nyt siihen sitten.

Jos ja kun haluat sanoa käyneesi Örössä, niin saarelle pääsee joko vuoroveneellä Kasnäsistä sekä Korpoströmista tai omalla veneellä mistä suunnasta tahansa. Yöpyä voi vaikka kasarmihotellissa, paritaloissa, mökissä tai niin kutsutussa presidentin saunamökissä. Autenttisin tunnelma välittyy kuitenkin telttapaikoilta, minne ei tarvitse tehdä erillistä varausta.  

Tarkemmat tiedot löydät täältä: www.visitoro.fi
​​​​​​​

Högsåra – mitä parahin piilopaikka

Jos tunnet jonkun, jolla on vene, ja joka harrastaa veneilyä, olet varmasti kuullut hänen viikonloppuluetelmissaan nimen Högsåra. Maininta johtuu yksinkertaisesti siitä, että saari on sekä veneilijöiden että mantereelta tulevien paikallisten takuuvarma rentoutumiskohde.

Mikäli olet jo päässyt maistamaan sitä niin sanottua perinteistä saaristolaistunnelmaa, ei tämä saari välttämättä nosta sykettä pariinsataan, mutta jos haet vastinetta sanalle idyllinen, olet suuntaamassa täysin oikeaan paikkaan. Ja kyllä, saarihan on siis pelkkää perinteistä saaristolaistunnelmaa, mutta yksityiskohdilla höystettynä.

Ehdoton vetonaula on Farmors Café, jonka pullantuoksun voi haistaa merelle asti. Isoäidin punamultatönö jököttää kävelymatkan päässä laitureista, joten hetken joutuu kävelemään. Matkalla voi kuitenkin hipsutella tienvarsien koiraheinää tai ihmetellä vaikka lampaita. Periltä löytyy kahvila-ravintola, joka on kuuluisa kakkupöydästään ja ravintolatason saaristoruuastaan. Raaka-aineissa suositaan lähistöä ja resepteissä luonnonläheisyyttä.

Saari on noin 2,5 km itä-länsisuunnassa ja toisen mokoman pohjoisesta etelään. Parhaat paikat voi siis katsastaa kävellen. Länsipuolella hengailun arvoinen paikka on ainakin Saaristomeren kansallispuistoonkin kuuluva Sandvikin lahti ja sen hiekkaranta. Pohjoispäästä löytyy mielenkiintoinen Keisarinsatama, jota Venäjän Aleksanteri III käytti hovipiilopaikkanaan. Vaihtelun vuoksi Suurruhtinas Nikolai II:n puolestaan karautti maailman suurimman huvijahtinsa Högsåran edustan karikkoihin 1900-luvun alussa.
​​​​​​​

Rannikkoreitti – pyörällä saaristoon ja takaisin

Jos et ole vielä päättänyt missä päin saaristoa haluat käydä tai et edes halua päättää, kannattaa alle ottaa uusi pyöräilyverkosto, jonka varrelle sattuu vähän sitä sun tätä.

Rannikkoreitti on pyöräilyreitti, joka kulkee saaristomeren itäisiä osia pitkin. Matkan varrelle osuu ruukkikyliä, ravintoloita, kahviloita, uimapaikkoja ja perinteisiä saaristolaismaisemia. Suunnitelmissa on otettu huomioon myös erilaiset yöpymishalut, joten valittavana on kaikkea rantamökistä telttailuun.

Se, mikä erottaa reitin Saariston Rengastiestä, on upeat etapit merta pitkin, ruukkikylät ja puutaloidyllit. Vuoroveneet kuljettavat myös polkupyöriä, joten voit matkustaa Kemiönsaaren ja Hangon välillä käyden tutustumassa Örön linnakesaareen ja Bengtskärin majakkaan. Lisäksi reitille osuu kolme kansallispuistoa: Teijon, Saaristomeren ja Tammisaaren saariston kansallispuistot.

Koko reitille kertyy matkaa noin 200 kilometriä, mutta kuten sanottu, voit käytännössä itse valita matkan, eikä sinun tarvitse kiikuttaa omaa pyörää mukanasi jos tulet kauempaa.

Vuokraamoihin ja reittiin voi tutustua täällä: www.rannikkoreitti.fi
​​​​​​​

Hotel Nestor – vastinetta sanalle harmonia

Harmonia on sana, jota useat tuotemerkit ja mukavuuspalvelut mielellään käyttävät kertomuksissaan. Kokemuksen perusteella Hotel Nestorin ja asianomaisen lähiympäristön ei tarvitse turhaan mainostaa – Nestor on yhtä kuin harmonia.​​​​​​​

Vanhaan navettarakennukseen rakennettu hotelli on juuri niin mielenkiintoinen näky kuin miltä kuulostaakin. Perheomistuksessa olevan pikkuhotellin tilat ovat pienet ja sievät, mutta riittävät. Sisustoissa on käytetty paljon puuta ja lempeitä värejä, joista suorastaan huokuu metsäsuomalainen mielenrauha. Täältä ei ole kiire pois.

Jostain syystä useat saaristolaiskohteet tuntuvat suosivan taidetta, ja niin tekee myös Nestor. Sen lisäksi, että sisätiloissa joka vilkaisulla mieltä rauhoittelee jokin kaunis esine, lähtee hotellin pihalta pellon poikki niin sanottu Paljasjalkapolku. Reitti vie metsään, joka on täynnä taidetta. Siis metsään. Paljasjalkanäyttely on eräänlainen galleria, joka sekin, kuten muutkin galleriat on käytävä kokeilemassa itse. Paljain jaloin aistii parhaiten.

Sitten on se ruoka, Nestorin takatasku. Ennen kuin itse maistaa, on suorastaan pakko ruokkia Instagram. Täällä, kuten muuallakin saaristossa, suositaan laadukkaita lähialueiden raaka-aineita. Menulla on tarjota vähän kaikkea riistan, kalan ja kasvisten väliltä, ja otitpa mitä tahansa, riski tuttaville suositteluun on melkoisen suuri. Nestor’s Back Pocket on fine diningia saaristolaisittain.

Hotel Nestor sijaitsee Korppoon saarella Paraisten kunnan alueella Saaristomerellä. Turusta sinne on matkaa noin 75 km, Helsingistä noin 220 km.

Täältä pääset pidemmälle: www.hotelnestor.fi
​​​​​​​

ArtBank – Paraisten erikoinen

Mitäköhän löytyisi Paraisilta hashtageilla #erikoinen #yllättävä #enolisiosannutaavistaa? Jos ei muuta, niin aivan keskustassa majaa pitää taidegalleria ArtBank, joka sopii jokaiseen risuaitaan kuin nenä sfinksin päähän.

Etsi kylänraitilta vanha keltainen Ålandsbankkenin talo. Sisäänkäynti on talon sivustalla ja oven yllä vartio peltinen muurahaisen puolikas. Käy sisään.

Erityinen ja omaleimainen tunnelma välittyy heti kynnystä ylittäessä, ja se varmaan on tarkoituskin. Ja niin, oletko muuten nähnyt Salvador Dalin töitä livenä? Ehkä, mutta entäs Suomessa? Noh, Paraisten keskustassa on joka tapauksessa pysyvä Dali-näyttely, joka on vilkaisemisen arvoinen.

Löytyy sieltä toki paljon muutakin selittämätöntä. Paikan pitäjän mukaan – joka hänkin osaa kyllä vieraanvaraisuuden erikoisuudet – eräästä pöydällä lojuvasta puhelimesta vastaa ”itse Dali”. Luurin kun nostaa, kuulee puhetta, mutta ”soittajasta” jokainen tehköön omat johtopäätöksensä. Dalin lisäksi löytyy taidetta, jonka päätymistä juuri Paraisille voi vain ihmetellä. Olipa kerran myös muuan täytetty lammas, jonka rahallinen arvo kuulemma huitelee melko tähtitieteellisissä lukemissa.

Tämän ja paljon muuta tarjoaa siis ArtBank. Ei tästä voi oikein muuta sanoa, kuin että: käy ite kattoos, se on se keltanen talo siinä keskustassa.

www.artbank.fi
​​​​​​​

Tammiluodon viinitila – paikka luonnon helmassa ja vähän sen allakin

Saaristo on täynnä toinen toistaan persoonallisempia piilopaikkoja, eikä listauksesta kannata unohtaa Tammiluodon viinitilaa. Vaikka kyseinen saaristotilus onkin yleisimmin ryhmien ja kokousvieraiden käytössä, on sillä kesäaikaan tarjottavansa myös yksin tai kaksin matkaavalle.

Ensinnäkin, viinitila Suomessa on jo itsessään jonkinlainen harvinaisuus. Se, että se sijaitsee saaristossa, on toinen. Juhlatilat voisikin kuvitella olevan parhaimmillaan esimerkiksi hääkäytössä, saunat polttarikäytössä, ja molemmat vaikka firman kesäpäivillä.

Paikka on Paraisten Lemlahden saaressa, suojaisassa lahden poukamassa. Piha on kaunis ja hyvin hoidettu. Välimatkat rakennuksesta toiseen ovat lyhyitä, joten tunnelman luomisen isollakin porukalla luulisi olevan helppoa. Ulkopöydät ovat varmasti kuulleet jos jonkinlaisia bisneskeskusteluja, ja maapengerlaiturille on helppo kuvitella rivi lepuuttelevia jalkoja, joiden omistajat vaihtelevat viimeisimpiä juoruja viinilasit käsissään.

Viinistä puheen ollen, Tammiluoto on omenatila, jonka omistukseen kuuluu yli 3000 omenapuuta. Kamala määrä omenoita! Viinitupa on kesäaikaan auki joka päivä, ja tarjolla on viinejä ja likööreitä. On toki myös pullaa ja kahvia. Erillisiä viininmaistajaisia järjestetään tilauksesta.

Samassa yhteydessä toimii myös sympaattinen puoti, joka tarjoaa tietysti tilan omia viinejä, mutta myös lähialueiden valikoituja herkkuja.

Tutustu lähemmin: www.tammiluoto.fi
​​​​​​​

Pyhän Olavin merireitti – pyhiinvaellus on nyt IN!

Aina sitä tullaan miettineeksi, että missä ovat kaikki etelärannikon varsinaiset vaellusreitit? Jos niitä kerran on lapissa, niin miksei etelässä? No mutta mitä vielä! Onhan täällä ainakin yksi. Ja sehän kulkee Turusta aina Norjan Trondheimiin asti.

Pyhiinvaellus kuulostaa siltä, että on oltava joko mielettömän hurskas tai jotenkin erityisen kiintynyt valitsemiinsa uskomuksiin. Sanotaan, että pyhiinvaeltaja eroaa tavallisesta matkailijasta valitsemalla matkakohteekseen pyhiä paikkoja ja etsiäkseen matkoiltaan hengellisyyttä. Näin varmasti onkin, mutta myös ei-niin-hengellinen ihminen voi löytää reitiltä omat jännittävät etappinsa.

Pyhä Olavi oli yksi tärkeimmistä keskiaikaisista pyhimyksistä pohjoismaissa. Hänet tunnustettiin pyhimykseksi vuonna 1031, jonka jälkeen silloiseen Nidarokseen (nykyinen Trondheim) alkoi virrata pyhiinvaeltajia. Vaeltelu jatkuu edelleen, mutta nyt siihen yhdistetään kauniit maisemat ja koskematon luonto.

Pyhiinvaellus on nostanut suosiotaan Euroopassa ja etenkin hieman höllemmin uskovien keskuudessa. Siinä on salaperäinen seikkailun tuntu ja jonkin selkeä tarkoitus. Jos olet kiinnostunut vaeltamisesta, kannattaa tämä reitti ottaa vakavasti. Ties vaikka löytäisit itsesi, tai jotain muuta?

Lisää tietoa: stolavwaterway.com

Yhteistyökumppaneina Parainen ja Kemiönsaari.
Teksti Juuso Suominen. Kuvat Kim Allen-Mersh.

Julkaistu | Päivitetty